Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
31123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

RSS

 11.1.2019 Jess and The Ancient Ones
18.01.2019 18:04

11.1.2019 JESS AND THE ANCIENT ONES On the Rocks, Helsinki

Mieheni on rampannut Jess and the Ancient Onesin keikoilla useastikin ja nyt päätin lähteä mukaan. Etukäteistietämyksen perusteella oletin, että voisin hyvinkin pitää esityksestä. Musiikillisesti kuljetaan vahvasti 60-70 –luvuilla ja ollaan lähellä Jefferson Aeroplanea ja Big Brother and the Holding Companya Janis Joplineineen sekä samalla lailla retroilevaa Graveyardia. Joissakin kappaleissa selkeästi oltiin enemmän jazzin puolella kuin bluesin eli sillä tavalla progemmalla suunnalla. Joukossa oli myös yksi suomenkielinen lainakappale, jonka nimeä en valitettavasti enää muista. Soittajat hallitsivat soittimensa ja laulaja äänensä, mutta jostakin syystä eivät vaan päässeet ihoni alle. Soundit olivat muuten hyvät, paitsi rummut eivät kuuluneet kauhean hyvin. Bassossa oli kivoja erottuvia kuvioita. Toimi ikäänkuin toisena kitarana samalla. Jengiä oli kivasti ja tuntuivat tykkäävän. Valoista, musiikista ja laulajan kukkamekosta tuli kesä mieleen ja varmasti esitys olisi toiminut hyvin kesäfestarin ulkolavalla ruohon tuoksua nenässä. En vaan päässyt ihan samalle aaltopituudelle.

 


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 5.1.2019 Deville
08.01.2019 22:02

5.1.2019 DEVILLE (SWE) On the Rocks Helsinki

Meinasi tulla pikkaisen kiire. Olin ensin Finlandiatalolla kuuntelemassa jo perinteeksi itselleni muodostunutta Sibeliusakatemian sinfoniaorkesterin Strauss- loppiaskonserttia. Konsertin piti päättyä 21.30 mutta sepä päättyikin vasta n. 20 minuuttia myöhemmin. Devillen oli tarkoitus aloittaa klo 22. No, minäpä sitten reippailin keskustan lauantaiyössä kevyttä hölkkää On the Rocksiin ja ehdin hyvin ostaa vielä juomankin ennen bändin aloittamista n. 22.10. Close Up Båten –risteilyltä tarttui mukaan paikallinen aviisi, jossa hehkutettiin Devilleä ja mainittiin nimet Black Sabbath, Graveyard ja Clutch sekä tyyliksi stoner/metal. No, noilla meriiteillähän bändi oli nähtävä, kun pikamaistiainen netistäkin kuulosti ihan hyvältä.

Paikalla oli vain kourallinen väkeä (n. 40), mutta bändi veti keikkansa erittäin kiitettävästi. Ihme, ettei ole aiemmin eteen sattunut, vaikka levyjäkin on ilmestynyt jo viisi ja bändi on ollut koossa vuodesta 2003. Niin, hyvin energisesti esiintyivät, erityisesti basisti liikehti hyvin. Tuli lavapresenssistä Mustasch mieleen. Sitten taas paikoin biiseissä hienosti möyrinneet riffit toivat muistumia Kyussista, kun laulajakin laulaa samaan tapaan korkeahkolta puhtaasti. Toisaalta biiseissä ja laulussa oli jonkin verran liian siloteltujakin kohtia. Levyllä valitettavasti nuo harmaammat kohdat korostuvat. Livenä kuitenkin bändi oli timanttia. Ei tullut turhaan juostua. Paita ja levy tuli ostettua keikan jälkeen mukavan oloiselta basistilta.

    

 


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 29.12.2018 Sairaalloisen pahat festarit
08.01.2019 21:12

29.12.2018 Sairaalloisen pahat festarit MORBID EVILS & friends Nosturi Helsinki

Aikamoisen erikoisen ja sekalaisen seurakunnan Morbid Evilsin Keijo oli haalinut seurakseen Nosturille vuoden viimeisiä päiviä juhlistamaan. Vaikka isoja nimiä ei ollut paikalla, yllättävän kivasti oli kuitenkin yleisöä saapunut paikalle.

KANTAMUS tarjosi raskaalla kädellä soitettua metallia ja hardcorepunk-asennetta laulajan äänessä sekä sanoissa. Oli se vähän liian raakaa minun korvilleni tai siis lähinnä tuo laulu. Miksi piti noin käheästi raakkuen lausua nuo selkeästi hienot sanoitukset, joita muuten olisi ollut mielenkiintoista kuunnella?

                          

MANSION oli illan bändeistä toinen, jonka ehdottomasti kiinnosti. Enkä pettynyt. Päästiin hyvinkin hurmokselliseen tilaan tässä bändin järjestämässä herätyskokouksessa tai itselläni Black Sabbath kaiuista sävelissä tuli enemmänkin noitasapatti tai saatananpalvontatilaisuus mieleen. Voimakaksikkona toimivat naislaulaja mustassa pitkässä mekossaan Raamattu (tms. kirja) uhmakkaasti ilmassa heiluen ja pitkä mustaan pukuun pukeutunut mieslaulaja. Molemmat lauloivat puhtaasti ja soittajat loihtivat ympärille hitailla sävelillä painostavan tunnelman. Saundit, riffit ja erityisesti koskettimien äänet saivat musiikin kuulostamaan jollain tapaa 60-70 –lukulaiselta. Valomies oli myös hyvin showssa mukana. Olin tehnyt huonosti kotiläksyt eli minulle selvisi vasta keikan loputtua, että bändin nimi ja teemat tulevat kartanolaisuudesta (Suomessa aikoinaan toiminut kristillisvaikutteinen liike, jossa saarnat korostuivat).

                        

GENERALS tarjosi reipasta ja hyväntuulista Misfits-tyyppistä punkkia. Englannin lausunta on aika tönkköstä, mutta punkissa ei hienostella. Pääasia on hyvä meininki ja sitä bändi tarjosi.

                                           

MORBID EVILS houkutteli paikalle. Olin hiukka hämilläni, kun bändi tuli lavalle. Keijo siinä joo oli kitaran varressa ja lauloi, mutta miksi nuo kaksi muuta näyttivät niin vierailta? Jokunen päivä keikan jälkeen tulikin sitten ilmoitus Facebookissa, että bändissä on tapahtunut miehistön vaihdoksia, jotta keikkailu pystyy jatkumaan. Harmi. Tykkäsin erityisesti edellisen rumpalin voimallisesta rumpujen paiskomisesta. Kyllä tämä uusikin toki samaan raskauteen pyrki, mutta ei mielestäni ihan päässyt samaan voimallisuuteen. Synkissä vesissä päästiin taas kahlaamaan ja maistuihan tuo.

  

GADGET oli illan ainut ulkomaalainen, ihan vaan tuosta rapakon takaa Ruotsista. Bändillä tuntui olevan pääasia vauhti. Ei maistunut tuo kohkaus minulle ollenkaan. Ei siitä oikein mitään tolkkua saanut. No, tulipahan nähtyä yksi bändi pitkästä aikaa parvelta. Sai syödä rauhassa vegenakkikukkaroa. Hyvä uudistus Nosturilta myydä safkaa tällaisena pitkänä iltana.

                           

GRATEFUL DÄD oli kummajainen härpäkkeineen eli äijä, joka ”loihti” ääniä mm. lasten kitaralla ja minikoskettimilla. Oli niin kokeellista eikä oikein lähtenyt käyntiin, että hyvin nopeasti vaihdettiin maisemaa.

PAARA tuli nähtyä vuosi sitten Primordialia lämppäämässä Elmun baarissa. Nyt tuntui, että bändi oli saanut lisää ilmaa siipien alle. Oli panostettu yhtenäisiin asuihin, asusteisiin ja logoihin (kahdella samanlainen liivi jossa Paaran logo ja kahdella kitaroissa Paara-hihnat). Silloin harmittelin, ettei sanoista tahtonut saada selvää ja väitin bändin soittavan perinteistä blackmetalia tuplabasareineen. No, en tiedä, mutta nyt kuulin kappaleissa enemmän Primordial-tyyppistä tunnelmointia kitaroissa ja mm. Viimeinen virta kappaleessa laulettiin hyvinkin puhtaasti ja selvästi, toisen kitaristin toimesta. Naislaulajan muistan käyneen joissakin kappaleissa vuosi sittenkin, mutta hän ei juuri lisäantia kappaleisiin saanut tälläkään kertaa. Itseäni kiinnostaa kovasti mystiikka, kansantarinat ja vanhat sadut, joten toki hattua nostan bändin nimelle ja sanoituksille.

                                                                                                                                                                             


( Päivitetty: 08.01.2019 21:27 )

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 15.12.2018 President Fetch, Lemmenpyssyt, BM6
26.12.2018 19:12

15.12.2018 PRESIDENT FETCH (DK), BLACK MAGIC SIX (FI), LEMMENPYSSYT (FI) Cafe Mascot Helsinki

Harmitti bändien puolesta ja oikeastaan myös paikalle tulemattomien ihmisten puolesta, että Cafe Mascotiin oli eksynyt vain noin parisenkymmentä katsojaa. Lavalla esiintyi tänä iltana kolme oikein viihdyttävää ja nimenomaan livenä hyvää bändiä. Paikassa oli myös miellyttävän pehmeät ja selkeät soundit. Koska paikalla oli vähän jengiä, mutta paljon pöytiä ja tuolia sekä matala lava, kaikki istuivat vain paikoillaan eikä kunnon liikehdintää ja biletystä päässyt lavan eteen syntymään, vaikka varsinkin eka ja vika bändi esitti sellaista reipasta rokkia, jonka tahdissa mieluusti liikkuukin.

Lemmenpyssyjä en ollut nähnyt pitkään aikaan ja oli oikein mieluisaa nähdä tuo tamperelainen ”Kiss”. Ennen keikkaa piti jo käydä ilostuttamassa bändin laulaja tyhjentämällä merkkaripiste. No, ei sentään tyhjennetty, mutta pari paitaa ja levy lähti mukaan, patch tuli kaupan päälle. Bändillä on hyvä häpeilemätön asenne ja huumori esiintymisessään. Vedetään vähän Popeda- huumorilla Kiss-bändin biisien tyylisiä suomeksi laulettuja ralleja, joissa kitarat laulavat ja nousevat tanaan kuin Hellacoptersilla. Hyvä meininki!

 

Black Magic Six soitti synkähköt biisinsä keikkarutiinin tuomalla varmuudella ja nyt sai nautiskella paikan tarjoamasta hyvästä soundista. Tämmöisen kahden tyypin bändi sopii erinomaisesti Cafe Mascotin tyyppiseen pienehköön baariin.

 

President Fetch oli minulle entuudestaan tuntematon suuruus, vaikka ikää bändillä on jo 32 vuotta. Olipa kerrassaan positiivinen kohtaaminen. Bändi veti energisesti punkrokkiaan ja erityisesti laulaja esiintyi koko tilan haltuun ottaen, vaikka yleisöä ei tosiaan ollut paljon. Tykkäsin erityisesti bassokuvioista ja basistin liikehdinnästä lavalla myös. Paikoitellen biiseissä oli jotakin stonermaistakin, mutta yleensä ottaen mäiskittiin menemään reipasta, aika perinteisen kuuloistakin, punkrokkia, vähän kaikuja Dead Kennedysistä ja Vibratorsista ja laulajassa New York Dollsia ja Yello Biafraa. Tykkäsin kovasti. Energinen esitys. https://youtu.be/JRhMNR9iFOM

                       


( Päivitetty: 26.12.2018 21:18 )

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 14.12.2018 Black Parade
26.12.2018 19:03

14.12.2018 BLACK PARADE/MUSTA PARAATI, KUUDES TUNTI Nosturi Helsinki

Olin tehnyt ennakkotehtävät huonosti eli en tiennyt etukäteen lämppäribändistä Kuudes Tunti mitään. Siinä tuttujen kanssa jutellessa avautui bändin tarina ja yhteys Mustaan Paraatiin. Kyseessähän on saman aikakauden bändi ja Mustan Paraatin alkuperäinen laulaja Jore on laulanut myös Kuudes Tunti –bändissä. Nyt laulamisen hoiti kitaristi Tuutti, basisti ja rumpali näyttivät olevan nuorempaa kastia. Lueskelin keikan jälkeen jonkun vanhan Soundin levyarvostelun, jossa sanottiin livevetojen perusteella bändin kuulostaneen rajulle ja ryhdikkäälle livebändille. No, nyt oltiin kyllä aika kaukana noista adjektiiveista. Basisti ja rumpali soittivat kyllä ihan tiukasti. Laulaja-kitaristin olisi sen sijaan pitänyt keskittyä jompaankumpaan, joko laulamiseen tai soittamiseen, nyt kummatkin kärsivät. Alkuun kuulosti pahasti siltä kuin joku kantakapakan vakioasiakas olisi mennyt mikin varteen purkamaan tuntojaan. Sinänsä siis hyvinkin autenttista elämän tuskaa, mutta kovin siis jo väsyneesti eikä nuoruuden kiukulla. Mutta paikoitellen loppupuolella biisien sävelkulut pääsivät loistamaan ja jonkun biisin lohduttomuus luikerteli ihon alle (Olisiko ollut mm. ”Aamulla minä itkin”.)

                   

Black Parade toi Mustan Paraatin tähän päivään 69 Eyes –viboilla. Niin, ei voinut välttyä siltä, että englanniksi Jyrkien laulamat uudet kappaleet kovasti kuulostivat 69 Eyesilta. Ei niissä ollut sitä kasariajan uhmaa ja tuskaa, mutta ei ne silti huonoja biisejä olleet. Täytyy kyllä sanoa, että levyltä biisit kuulostivat paremmilta, että ehkä oli jäänyt treenaamatta riittävästi tai oli vielä jäykkyyttä livevedossa, kun keikkoja ei ole vielä oikein ollut. Uusista biiseistä mielestäni erityisen hyvä melodialtaan on ”Nacht der Toten”, mutta sekin voisi ihan hyvin olla 69 Eyesin kappale. No, tuli siellä keikalla jokunen vanha Musta Paraati –kappalekin, kuten Romanssi ja Kädet. Pelkäsin, että Jyrki ei pysty vetämään uskottavasti suomeksi, mutta menihän nuo kappaleet jotenkuten. Turhaan kuitenkin huusi niin kovaa, kun mikrofoniin kuitenkin lauloi ja laulaminen ei siitä sen hurjemmalta kuulostavaksi tullut. Jokunen vuosi sitten Ylppö levytti Mustan Paraatin kanssa biisin ”Uusi musta”. Se oli lähempänä vanhaa Mustaa Paraatia, mutta ei se erityisen hyvä biisi ollut. Ylpön ääni kylläkin sopii mielestäni hyvin vanhoihin Mustan Paraatin biiseihin, paljon paremmin kuin Jyrkin. En nyt oikein tiedä, mikä järki tässä Black Parade –viritelmässä on. Sinänsä ihan hienoa, että ilmeisesti se on herättänyt kiinnostusta ulkomaillakin eikä levy huono ole. Musta Paraati –levy se ei ole.

                                                                                                                            

                                                                                                                                                                                                                                                                  


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 8.12.2018 Final tour Slayer
09.12.2018 18:02

8.12.2018 SLAYER (US), LAMB OF GOD (US), ANTHRAX (US), OBITUARY (US) Jäähalli Helsinki

Tarkoitus oli olla ajoissa mestoilla mutta… Bussi oli myöhässä ainakin kymmenen minuuttia (kiva seisoskella räntäsateessa puolisen tuntia) ja se oli ihan täynnä. Jäähallilla sai odotella sisäänpääsyä jonossa kymmenisen minuuttia (lisää värjöttelyä märässä) ja sitten hölmönä jämähdin ensimmäiseen paitapisteeseen, joka oli kovin täynnä muitakin paidanostajia. Viereeni osui megaostaja Venäjältä ja muut myyjät palvelivat muita molemmin puolin, jättäen minut huomaamatta. Eli jouduin venaamaan, että megaostaja pääsi päätökseen ostoksissaan. Kun pääsin katsomoon, Obituary oli jo aloittanut. Kuuntelin pari biisiä ja totesin, että ihan hyvällehän tuo kuulostaa, mutta pakko on tässä välissä käydä vessassa ja vähän tankkaamassa. Seisomakatsomossa oli tällä hetkellä ehkä ¼ jengistä paikalla (oma paikka piippuhyllyllä eli E6). Vessaan sentään pääsi sukkelaan, kun paikalla oli enimmäkseen miehiä. Viininkin sain nopeasti ja vielä nakkimuki kouraan ja sitten ryysiksen läpi takaisin katsomoon. Anthraxia ei saanut missata.

                         

Bändeillä oli tosi lyhyet vaihtovälit (n. 15 min) eli eipä tuolla aikaa oltu varattu juomiselle ja vessassa käynnille. Osa jengistä oli kylläkin aikamoisessa maistissa eli ilmeisesti oli etkoilla vedetty jo kunnolla. Vähän harmitti, että istuin istumakatsomossa enkä ollut seisomakatsomossa, jossa olisi päässyt enemmän liikkumaan ja fiilistelemään. Toisaalta tuossa paikassa näki lavan hyvin, musiikki kuului sopivasti (ei tarvinnut tulppia ja soittimet erottuivat hyvin) ja ei ollut muiden tönittävänä. Moshpit yltyi ajoittain aikamoisen isoksikin illan aikana. Siinä joutui sivullisetkin välillä jyrätyiksi (näki hyvin ylhäältä). Näytti siltä, että jäällä oli todella paljon porukkaa. Yleensä on ollut edes vähän löysempää kentän päädyssä, mutta nyt oli ihan täynnä.

Anthrax veti perussetin, joka on tullut tässä viime aikoina nähtyä useamman kerran. Takuuvarmaa esiintymistä ja soittamista tuttuine biiseineen.

Lamb of God oli minulle entuudestaan tuttu lähinnä vain nimestään. En ollut bändiä juuri kuunnellut ja keikalla ehkä yksi biisi kuulosti etäisesti tutulta. Huomasi, että nyt vedettiin tuoreemmalla tatsilla trash metallin poluilla eli tyylissä oltiin vahvasti nykyjenkkimetallin sisällä (metalcorea, progemetallia) ja laulussa möristiin juuri sillä tietyllä kuolonkorina-tavalla. Jengi selkeästi tykkäsi kovasti ja taisi olla illan riehakkaimmat pititkin. Laulaja oli aktiivinen lavalla, muut bändin jäsenet eivät juuri itsestään numeroa tehneet. Tiukkaa ja raskasta mutta ei raskasta kuunneltavaa, sen verran vaihtelevuutta biiseissä ja biisien sisällä.

             

                              

Slayer laittoi saunan päälle eli lauteet kuumiksi tulen lieskoilla ja ylälauteilla tuli todella kuuma. Enpä muista Slayerin aiemmin tehosteita käyttäneenkään. Nyt nähtiin siis Slayer viimeistä (ehkä) kertaa Suomessa, kun kyseessä oli bändin final tour. Ensi kesänä bändillä kuitenkin on vielä keikkoja festareilla. Kai sitä voi näille sedille antaa luvan jäädä eläkkeelle, sen verran pitkä ura jo takana (37 vuotta Arayalla ja Kingillä). Vaikka soitosta ei väsymystä tai leipääntymistä ole kuulunut. Sinänsä fiksu veto, että kun ei enää uutta tuotantoa ole oikein syntynyt samaan tahtiin kuin vielä 90-luvullakin, niin turha sitä on jäädä tahkomaan hittijukeboxina samaa vuodesta toiseen. Keikalla kuultiin biisejä 11 eri levyltä eli hyvin kattavasti bändin uralta.

Vaikka Slayerin biiseissä on synkkä sävy ja välillä vedetään hyvinkin tiukalla tahdilla, olen aina digannut bändin biiseissä vaihtelevuutta biisin sisällä, koukkuja, uljaita kitaramelodioita ja selkeää laulua eli biisit ovat tunnistettavia ja omaperäisiä, Slayerin kuuloisia. Vaikka tulikin istuttua kaukana lavasta, niin kyllä sitä vaan nyrkkiä oli heilutettava ilmassa biisien tahtiin. Kun Angel of Death biisi alkoi, taustalakana putosi alas ja takaa ilmestyi toinen lakana, jossa luki keskellä Hanneman ja nimen ympärillä: Angel of Death, Still Reigning. Kitaristi Holtilla (korjaus: olikin Phil Demmel tuuraamassa) oli Jeff Hanneman -paita eli edesmennyt Slayer-jäsen oli vahvasti mukana keikalla. Vuonna 1998 näin Slayerin ekaa kertaa ja silloin kahteen kertaan, Nummirockissa ja Kulttuuritalolla (!), Jäähalli 2001, Provinssirock 2002, Sonisphere 2010 ja Sweden Rock 2016. Joka kerta on saanut olla tyytyväinen näkemäänsä ja kuulemaansa. Kiitos Slayer!

 

 


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 30.11.2018 Demonic Death Judge, Coughdust, Radien
01.12.2018 20:32

30.11.2018 DEMONIC DEATH JUDGE, COUGHDUST, RADIEN      Bar Loose Helsinki

Vielä yksi keikkailta ehdittiin marraskuulle saamaan mahtumaan. Nyt oli vuorossa raskassointuista musaa, sludge metallia. Kotona kuunneltuna vaikutti, että oli kyseessä kolme hyvin samankuuloista bändiä mutta keikalla erot tulivat selvästi esiin.

RADIENin eka biisi oli vaikuttava. Biisi sai mieleni visualisoimaan voimakkaasti, ensin Chtulhu-aiheista kauhumaisemaa, sitten ennemminkin kylmää ja viimaista talvimaisemaa, jossa Game of Thronesista tutut sinisilmäiset kuolonkatseet vainoavat. Mutta sitten seuraavat biisit eivät päässeet samalle tasolle ja tietynlainen tasapaksu-ambient sai suorastaan silmäluomet painumaan viikon aherruksen jälkeen. Syntsaefektit olivat kyllä kiva lisä ja laulaja liikehti hullun eläimen lailla.

                                    

COUGHDUST olikin sitten reippaampaa räimettä. Sahattiin ihan kiukulla, mutta valitettavasti taas kerran biisit jotenkin toistivat vaan itseään eikä selkeitä koukuttavia melodioita ollut, saati riittävän rouheaa rynkytystä.

                                    

DEMONIC DEATH JUDGEia olikin sitten riemu kuunnella. Heti alusta lähtien kitarasta, bassosta ja rummuista lähtivät monivivahteiset kuviot ilmoille. Tässä ei niinkään doom ollut läsnä vaan enemmän stoner metallin groove, vaikka raskasta metallia ja kovaan ääneen karjuttua musiikkia olikin. Pää lähti kummasti nykimään ja piti väistellä edessä moshanneen tukkaa.

                                    


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 24.11.2018 Fear of Domination
27.11.2018 19:53

24.11.2018 FEAR OF DOMINATION, KING SATAN On the Rocks Helsinki

Kumma homma, kun yleensä ottaen tykkään industrial-pohjaisesta jytkeestä, mutta tämän King Satanin kohdalla jälleen kerran tökki jotenkin. Nyt ärsytti eniten miksaus. Minun mielestäni tällainen musiikki pitää tulla kaiuttimista niin, että rumpu ja basso hakkaa niin, että on vähän niin kuin pakko lähteä nykimään itseään. No, nyt rummut ja basso oli jossakin alhaalla ja laulu (lue: huuto) tuli niin pirun kovaa, että sattui. Jälleen kosketinsoittaja osasi kyllä hyvin jäljitellä pimahtanutta sekopäätä ja hänen kiljuntansa melkein sai minutkin hulluksi. Netistä kuunneltuna bändin biisit toimivat ihan ok mutta ei kuitenkaan niin hyvin, että tekisi mieli pomppia ja tanssia.

                     

Fear of Dominationin olen halunnut nähdä jo pidemmän aikaa, mutta aina on tullut joku este. Bändi on vaikuttanut olevan ihan hyvässä nosteessa ja ulkomaan keikkaakin on pukannut. Lisäksi kiinnosti nähdä bändiin viime vuonna liittynyt perkussionisti Miikki tositoimissa, kun hän on tuttu entisestä työpaikastani. Hyvinhän hän näytti jengiin kotiutuneen ja hoiti pestinsä esimerkillisesti soiton lisäksi herätteli yleisöä jopa menemällä yleisön sekaan pomppimaan. Aika ahdasta taisi lavalla olla, kun bändissä on kahdeksan tyyppiä. Tämän sakin kohdalla en ihmettele yhtään, että miksaus saattoi olla haasteellista. Nytkin tavalliset rummut jäivät kaiken muun jalkoihin ja kitaratkin olisivat voineet erottua paremmin. Laulut sen sijaan toimivat hyvin. Tykkäsin tämän nainen ja mies laulajaparin lauluäänistä ja tavasta laulaa yhdessä tai erikseen. Keikan alussa oli huonot  valot ja lavalle ei käytännössä savun takia nähnyt eli bändin ulkoasu meni hukkaan. Myöhemmin tuli sitten esiin bändin jäsenten maskitkin (heijastavaa oranssia, mustaa ja valkoista maalia naamassa). Yhden slovarin laulajapari kävi tanssimassa ja laulamassa yleisön keskellä. Hyvä keksintö. En yhtään ihmettele, että tämä bändi on nosteessa. Potentiaalia siinä on monella tapaa mutta ihmettelen vaan, miksi en kuitenkaan oikein päässyt sisälle juttuun. Kai sitten kuitenkin puuttuu ne hyvät biisit/melodiat.

                 


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 23.11.2018 Uncle Acid & The Deadbeats
27.11.2018 19:47

23.11.2018 UNCLE ACID & THE DEADBEATS (UK), L.A. WITCH (USA) Tavastia Helsinki

Tätä iltaa olin odottanut pitkään. Niin paljon tykästyin pari vuotta sitten Uncle Acidistä Sweden Rockissa, että todellakin halusin nähdä bändin uudestaan ja ihan klubikeikalla. Ihmettelin, ettei keikka mennyt aiemmin loppuunmyydyksi, meni keikkaviikolla.

Illan avasi noitatrio Jenkkilästä. Olimme hiukan vasemmalla puolella lavaan nähden eli vasemman kaiuttimen äänet korostuivat entisestään. Oli pakko laittaa vasempaan korvaan yhä tiukemmin korvatulppa sisään ja oikealta pois kokonaan, kun vasemmalta vyöryi niin ärsyttävä kaiku kitaran ja laulun osalta. Kaiku voi olla ihan kiva efekti, mutta ei jatkuvasti. Rummut ja basso vielä jotenkin menettelivät, mutta aika onnetonta rämpytystä kitaran osalta. Yritettiin soittaa jonkin sortin trippimusaa ja ehkä tämä olisi johonkin David Lynchin Twin Peaks –jaksoon sopinutkin.

                         

Uncle Acid & the Deadbeats oli juuri niin hyvä kuin odotinkin. Hyviä biisejä tipahteli biisi biisin perään, sopivasti uutta ja vanhempaa. Ihan omalle tripilleni eli kunnon fiilistelytasolle pääsin Crystal Spiders –biisin kohdalla. Siinä sai jo naapurit varoa varpaitaan. Aika vähän jengi liikkui mutta taputti kyllä biisien välissä innokkaasti. Ehkä osin oli sellaista uutuuden ihmettelyä tai onhan se niinkin, että bändi ei itsekään lavalla juuri elämöi. Taustalla sentään oli kuvaruutu, jossa vaihtelivat vähän psykedeeliset kuviot ja välillä laulaja kertoi, mikä biisi vedetään seuraavaksi ja miltä levyltä se on. En minä kaivannut mitään erityistä showta. Upeasti soljuvat biisit riittivät. Hassuja ajatuksia sitä kesken keikkaa tuli, kun pohdin, että on varmaan tosi makeeta soittaa noin hyviä biisejä. No, niin varmaan kaikki bändit ajattelevat omista biiseistään. Joka tapauksessa arvostan tässä bändissä nimenomaan, että heillä on oma hieno, erottuva soundinsa ja tyylinsä biiseissään ja he soittavat biisit ammattimaisen taidokkaalla otteella. Oli kyllä yksi vuoden parhaita vetoja.

                                                   


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 17.11.2018 Pää kii -levyjulkkarit
19.11.2018 20:55

17.11.2018 NYKYAIKA, LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT, PÄÄ KII    Nosturi Helsinki

Eka bändi, Maustetytöt, jätettiin väliin ja tultiin juuri, kun Nykyaika oli aloittanut. En ollut tehnyt kotiläksyjä, joten yllätyin, kun huomasin Otto Grundströmin laulamassa lavalla. Jänniä nämä, Otto ja Teemu (Bergman), kun bändejä tulee vähän kuin liukuhihnalta. Olen aina tykännyt Oton lauluäänestä ja sanoituksista. Nytkin tämän bändin sanoitukset kuulostivat hyviltä, mutta parempaa säveltäjää ja melodioita tarvittaisiin siihen rinnalle. Tehosekoitin-bändillä tuo kokonaisuus oli hyvin hallussa. Tässä jäi aika puolivillaiseksi. En ihan ymmärtänyt myöskään, miksi lopun muutamassa kappaleessa Oton laulu alkoi entistä enemmän kuulostaa Tuomari Nurmiolta, samantyyppisine maneereineen. Ilta oli loppuunmyyty ja tämäkin bändi kyllä sai yleisöltä lämpimät aplodit. Yksi innokas naisfani taisi hyöriä ja pyöriä koko keikan lavan edessä.

                           

Väliajalla käytiin shoppailemassa Teemulta Pää kii –paidat (kerrankin paljon värivaihtoehtoja ainaisen mustan sijaan, mukaan lähti kirkkaan vihreä).

Lähtevät kaukojunat olen kerran nähnyt Lemmenpyssyjen kanssa samalla keikalla (Tampereelta molemmat). Tässä bändissä tykästyin rumpaliin. Hänen laulamat biisit olivat hyvän riehakkaita ja reippaita ja laulukin kuului selkeämmin kuin varsinaisen laulaja-kitaristin laulamat vedot. Kitaristia taisi jännittää noin suuren yleisön edessä tai sitten kitara ei ollut ihan vireessä. Tuntui, että monesti mentiin vähän nuotin vierestä. Jos Nykyajan biisitkin lähestyivät paikoitellen alkuaikojen suomipunkkia, niin Lähtevät kaukojunat –bändin biiseistä löysin paljon kaikuja Ratsiasta.

                           

Pää kii oli selvästi odotettu esiintyjä. Jengi hyppi, heilui ja tanssi ihan urakalla, hyvä kun pystyssä pysyin, vaikka sivummalla seisoin. Teemu on kyllä hieno hahmo, jotenkin sellainen monitahoinen persoona. Ulkoinen habitus ja liiman haistelu/kaljanjuonti/luuseri –biisit antavat kuvan löysästä kaverista, joka paskat välittää mistään ja höpöttää mitä sattuu, mutta sitten on se toinen puoli, joka sivaltaa satiirisella ja oivaltavalla huumorilla poliitikkoja, rasisteja, mitä milloinkin. Yleisökin sai osansa, kun hän hoiti myyntipuheen siinä kesken keikkaa, että oottakaa nyt vähän, hän tulee kyllä sitten keikan jälkeen myymään niitä paitoja, joita niin kiihkeästi haluatte. Ihmiset tunnu muuta tarvitsevankaan kuin paitoja. Helvetin kova punkkarimuusikko. Täytyy sanoa, että olin ehkä kertaalleen kuunnellut uuden levyn biisit ja olin aika ihmeissäni, kuinka Nosturi oli myyty loppuun. Eka levy oli kyllä mielestäni oikein hyvä ja olihan siitä jo kuusi vuotta. No, keikan aikana kävi selväksi, että uudet biisitkin ovat kyllä hyviä ja bändi soundaa tiukalta. Kaipa tämä on punkin uusi tuleminen.

                              


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.



©2019 blackcat1973 - suntuubi.com