Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
30123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

RSS

 9.5.2018 Metallica
16.05.2018 21:05

9.5.2018 METALLICA (USA), KVELERTAK (NOR) Hartwall-areena, Helsinki

Seuraavan päivän arkivapaa (helatorstai) taisi saada ihmiset juhlimaan Metallican keikkaa raskaammalla tavalla eli ottamalla pohjia ennen keikalle tuloa. Halli oli loppuunmyyty, mutta katsomo ei ollut puolillaankaan, kun lämppäri Kvelertak esiintyi. Hallin käytävillä oli kyllä ruuhkaa kaljapisteillä. Bändi ei varmaan kauhean usein näin isolla areenalla ole päässyt esiintymään, saati näin, että lava on sijoitettu keskelle. Tuntui ainakin, että bändin tyypit esiintyivät vain ihan lavan edessä oleville. Laulaja taisi kiertää neljä-viisi kertaa lavan samaan suuntaan. No, sinänsä heidän soittonsa ei kovin hyvin yläkatsomoon kantanut. Jotenkin hiljaa tai vähän epäselvästi kuului, niin ettei hommasta oikein saanut tolkkua. Jotenkin olin muistanut bändin musan erilaisena. Tuohan kuulosti paikoin (1985) jopa Wholta eli vanhalta rokilta. Ei siis mitään folk metallia vaan enemmän perusrenkutusta. Laulajan esiintymisasento näyttää hyökkäävältä, mutta laulu on aika kähinää eli ei ihan minua vakuuta.

                           

No, alkoihan se halli täyttyä. Jostakin syystä kentän väki pakkautui toiselle laidalle, vaikka rummut seisoivat kiertävällä alustalla eli keikan aikana setti vaihtoi suuntaa ja koko ajan bändin jäsenet sijoittuivat eri puolille lavaa. En ole tainnut nähdä Metallicaa kuin kaksi kertaa, 1991 Monsters of Rockissa Doningtonissa ja 1992 Helsingissä. Kai tämä bändi on ollut vähän sama kuin Iron Maiden, liian suosittu tai jotain. Tuon Black Albumin aikaan innostuin bändistä ja tutustuin vanhempaan matskuun, joka kuulosti myös hyvältä. Mutta seuraavat levyt menivätkin sitten väärään suuntaan, ihan jonnekin hakoteille. Nyt viimeisimmän levyn Moth Into Flame ja Hardwired–biisi kuulosti niin hyvälle, että keikallekin tuli intoa lähteä. No, keikalla tuli vanhoja biisejä, joiden aikana huomasin käteni nousevan puimaan nyrkkiä ilmaan eli jotakin imua biiseissä on edelleen. Kuitenkin jotenkin tylsää ja vaaratonta touhua. Vaikka porukkaa oli paljon, mitään pittiä ei saatu aikaan ja yhteislaulua vielä vähemmän. Vieressä istunut mies kyseli ennen keikan alkua, että haittaako jos hän nousee seisomaan keikan aikana. Oli innokas fani, käynyt parillakymmenellä keikalla. No, eipä tainnut nostaa edes kättä ilmaan keikan aikana. Onkohan yleisö vaan liian keski-ikäistä jo ettei jaksa? Metallicalla on tällä kiertueella ollut tapana heittää paikallisia biisejä coverina. Tänä kyseisenä iltana vuorossa oli Michael Monroen Dead, Jail and Rock’n Roll ja herra itse tuli myös paikalle tuttuine maneereineen (huuliharppu, jalkapotkut ja spagaatti). Ei ihan lähtenyt lentoon tämä esitys. Seuraavan päivän Hassisen Koneen Rappiolla –cover kuulosti paremmalta (katsoin youtubesta). Olisivat nyt valinneet vaikka Stonen biisin. Monroe ei tainnut tähän yleisöön purea. Viimeisen biisin eli Enter Sandmanin aikaan Monroe oli juoksemassa lavalle uudestaan, mutta hänet ohjattiin takaisin takatiloihin. Ihan hyvin pärjättiin tuo biisi ilman häntä. Tuli nuoruusmuistot tuosta biisistä, kuinka vähän joka discossakin se soi mm. KY:llä.

                      

 

 

              


( Päivitetty: 16.05.2018 21:19 )

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 18.4.2018 Evil Invaders
29.04.2018 22:43

18.4.2018 EVIL INVADERS (BEL), CEASELESS TORMENT, MANIAC ABDUCTOR   Elmun Baari, Helsinki

Maniac Abductor aloitti rässi-illan reippaalla rypistyksellä. Vauhtia tosiaan riitti ja ihan iloisen näköistä touhua, aika perinteistä Megadeth-Metallica-Anthrax-Slayer –vääntöä. Vähän hassun näköinen kokoonpanokin, kun toinen kitaristi oli luihu hujoppi ja toinen lyhyt kikkarahiuksinen punapää (kuin Hybric Childrenin Jasse), basisti taas kookkaampi kaveri ja laulaja muista poiketen lyhythiuksinen. Pidemmän päälle sahaus oli vähän puuduttavaa.

             

Ceaseless Torment on tullut nähtyä viime aikoina useamman kerran. Bändihän vetää hyvin treenatulla otteella synkempää rässiään. Biiseissä kuljetaan Slayerin tapaan kuoleman kentillä ja kitarasooloistakin tulee mieleen kyseinen bändi. Valitettavasti laulajan lauluääni ei ole kovin kehuttava ja oikeastaan vain pari lopun biisiä oli oikeasti kekseliään kuuloisia. Rumpalilla oli taito hyppysissään ja juuri noissa viimeisissä biiseissä joutui kyllä vetämään itsensä maitohapoille.

              

Evil Invaders oli kerrassaan omalaatuinen ilmestys. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, vaikka yleisöä ei ollut paljon. Kymmenen eturivin tyyppiä sai aikaan pitin, joku kiipesi lavalle diggailemaan ja yksi eniten kännissä ollut onnistui läjähtämään kutakuinkin mahalaskun hyppäämällä yleisön sekaan. Bändin laulajalla on vähän ärsyttävä tapa kiekaista vähän väliä mutta oli sen laulu parempi kuin edeltävällä bändillä. Pointsit täytyy antaa siitä, että bändi veti ihan täpöillä yleisön määrästä riippumatta. Tuntui, että laulaja käy ihan kunnon kierroksilla. No, genrehän oli speed.

              

Sillä lailla kyllä ihan kiva ilta, että tässä metallilajissa ei ainakaan vedetä kovin ryppyotsaisesti. Hauskanpito on oleellisempaa kuin se, että meneekö joka nuotti oikein ja jengi ei kyttää rokkipoliiseina (mitä nyt keskiviikko-ilta ei ihan kaikkia saanut bailaamaan).


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 30.3.2018 Electric Wizard
02.04.2018 22:01

ELECTRIC WIZARD (UK), TOMBSTONED, HOODED MENACE Circus, Helsinki

Hooded Menace bändi soitteli aika perinteistä doom metallia. Kuunneltiin salin perällä sohvalla istuen. Ei jaksanut tänä iltana niin paljon kiinnostaa, että lähemmäs olisi mennyt. Enempi tuli seurattua taustakankaan tapahtumia (b-luokan leffapätkiä, huppumiehiä ratsuineen) kuin miehiä lavalla. Ihan hyvin soittelivat, paikoin tuli Morbid Evils mieleen. Laulu vaan olisi pitänyt olla jotenkin erikoisempi, sävykkäämpi, jotta biisit olisivat kiinnostaneet.
 
                                    
 
Tombstoned veti stoneria ihan kivasti, mutta valitettavasti taas laulaja oli heikoin lenkki. Levyltä kuultuna laulajan ääni muistutti minusta paljon Curen Robert Smithiä. Sinänsä hassun ohutta kiekumista tähän musiikkigenreen eikä tilannetta avittanut se, että kitaristi-laulaja oli selkeästi aika kovassa tuubassa. Hän horjui lavalla, kitaran viritys kesti ja kesti (basistikin hermostui jo) ja neuvotteluja pidettiin vähän väliä bändin jäsenten välillä.
                                           
 
Electric Wizard soitti kovaa tai miksaaja oli laittanut nupit kaakkoon bassosaundien osalta. Vaikka oli tuttuja biisejä, pari ekaa oli niin puuroa, että ei tahtonut saada mitään tolkkua korvatulppien kanssakaan. Seuraavista biiseistä sai vähän enemmän selvää, mutta ei keikka silti nautinto ollut kuuntelukokemuksena. Jotenkin tuntui myös, että kovin monessa biisissä oli sama riffi. Tuli tunne, että tämä biisi kuultiin jo. Yleisö eli mukana voimallisesti, kannabis tuoksui, oma fiilistely toimii paremmin kotioloissa hyvistä kaiuttimista kuunneltuna.
  

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 23.3.2018 Therion
26.03.2018 23:27

23.3. THERION (SWE) / IMPERIAL AGE (RUS) / NULL POSITIV (DE) / ENEMY OF REALITY (GR) Nosturi, Helsinki

Jaahas, sitten olikin ilta, jossa laulettiin korkealta ja kovaa, oopperatyyliinkin.

Enemy of Reality oli jo aloittanut, kun saavuimme paikalle. Tässä bändissä laulaja oli iso daami, jolla oli hyvinkin kirkas oopperasaundi. Laulu oli ihan ok, mutta muuten biisit olivat aika mitäänsanomattomia.

                          

Null Positiv –bändin tyypeillä olikin sitten rasvaprosentti lähempänä nollaa, kaikki kovin sen näköisiä, että salilla on tullut viihdyttyä. Laulaja oli vangitseva ilmestys, hoikka, pitkähiuksinen, räväkkä nainen, joka lauloi koristen kuin miehet tai puhtaasti korkeahkolta saksaksi. Musiikki oli hiukan industrial metalliin kallellaan. Hassua, välillä tuli Nina Hagen mieleen. Kai se kieli vaikuttaa niin paljon ja tietty hyökkäävyys.

Imperial Age oli ihan mieluisa yllätys. Sinfonista metallia, sellaista sotaisaa julistusta tai vahvaa tarinankerrontaa folk-sävyin, mikä nyt Venäjältä tulleelta bändille sopii. Kaksi sopraanoa toi hyvän tuen ja lisävärin mieslaulajan myöskin puhtaaseen laulantaan.

                         

Therion kuulosti siltä, miltä Therionin pitääkin. Ikään kuin olisi ollut seuraamassa oopperateosta, pitkää sinfoniaa. Jokainen kappale oli oma tarinansa tarinan sisällä. Kitarat ja rummut kuljettivat jyhkeinä kohtauksesta toiseen ja melodiat soljuivat voimallisesti laulajien huulilta. Vaikkakin pidän enemmän Therionin varhaisempien aikojen rankemmasta soundista, joissakin uusissa biiseissä oli myös oikeanlaista synkkyyttä ja raskautta.

 

                    


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 21.3.2018 The Bellrays
26.03.2018 23:21

21.3. THE BELLRAYS (USA), MARY ANN HAWKINS, HUUTO!,  Elmun baari, Helsinki

Bellraysin piti tulla jo viime vuoden puolella, mutta keikka peruuntui sairastumisen vuoksi.  No, onneksi järjestyi uusi ajankohta. Illan suomalaiset lämppärit olivat minulle entuudestaan tuntemattomia.

Huuto! –bändistä tuli mieleen Lemmenpyssyt (sanoitukset ja rullaava rokettirolli), Problems (suomi-punk) ja Turun Romantiikka (laulajan ääni). No, tuo viimeinen ei sinänsä ole mikään yllätys, kun laulaja näemmä on ollut Turun Romantiikan laulaja. Ei nyt mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ihan viihdyttävää.

                              

Mary Ann Hawkins olikin sitten vähän omaperäisempää. Eipä noita surf-rautalankabändejä hirveästi nykypäivänä ole. Lisäväriä toi saksofoni ja välillä hihkaistut huudot. Pojat nautiskelivat biisien välissä gin tonicia. Tämän paikan juomalle antoivat arvosanan 4/5. Yleisöstä ei kukaan uskaltautunut tanssimaan, mutta kyllähän tuo musiikki houkuttelee pyörähtelemään tanssilattialla.

                             

Bellrays oli positiivinen uusi tuttavuus. Itse asiassa tuntui, että biisit (ainakin moni) toimivat paremmin livenä kuin levyltä kuultuna. Kuuntelin heidän biisejään vasta keikan jälkeen levyltä. Jotenkin laulajan voima ja toisaalta haavoittuvaisuus tulivat esiin paremmin livenä. Siinä kuuli kaikuja Aretha Franklinista ja Tina Turnerista. Kappaleet ovat sellaisia perinteisiä soulahtavia rokkikipaleita kuulostaen 60-luvulta. Kitaristin kitarassa oli osuva teksti: ”Blues is the teacher. Punk is the preacher.” Vaikuttava esitys. Sinänsä jännä, että näin pienellä areenalla soittavat.

                

                


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 20.3.2018 Testament
26.03.2018 23:15

20.3. TESTAMENT (USA), ANNIHILATOR (CAN), VADER (POL),   The Circus, Helsinki

Vader oli ehtinyt jo aloittaa, kun säntäsin suoraan juoksukoulusta (vaihdoin sentään vaatteet) paikalle. Olin odottanut, että paikka olisi ollut loppuunmyyty, mutta vielä oveltakin sai lippuja. Porukkaa oli kuitenkin reippaasti paikalla. Vader veti ihan tiukasti. Minä en vaan niin paljon tykkää tuplabasareista ja tilutteluista ilman kunnon riffejä tai melodiaa.

                                          

Annihilator oli hauskempi ja viihdyttävämpi. Siinä oli semmoista samanlaista riemua kuin Anthraxilla. Ei sitä metallia tarvitse otsa rypyssä vääntää. Biiseissäkin on enemmän ideaa ja vaihtelua.

                           

Testament näytti pääbändille eli heillä oli hienommat valot (esim. Vader joutui olemaan aika hämyisästi punavalolla valaistuna), savuefektejä ja isot lavakoristukset. Kyllähän se Testamentin perinteinen trash metal hyvältä kuulosti, erityisesti tykkään laulajan vahvasta ja selkeästä äänestä. Sooloja oli vaan ihan liikaa. Jokainen soittaja veti omat soolotuokionsa. Liekö muut kävivät sillä välin tupakkahenkosilla tai muuten vaan lepäilemässä, vanhat sedät.

 

                      


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 10.3.2018 Fu Manchu
11.03.2018 19:03

10.3.2018 FU MANCHU (USA), STONER KINGS (FIN) Nosturi Helsinki

Tuli vähän ex tempore lähdettyä tänne keikalle. Oli kuitenkin jäänyt sen verran hyvä kuva viime Fu Manchun keikasta, että haluttiin nähdä uudestaankin.

Stoner Kings sai kuulijakuntaa  ihan lavan lähellekin ettei tarvinnut ihan itselleen soitella. Porukkaa lappasi sisään koko ajan lisää ja loppuillasta paikka oli kutakuinkin täynnä. Bändi soitti rokkiaan suhteellisen ok. Aikalailla häiritsi vaan bassosaundi. Kielet oli laitettu tosi löysästi ja kuului vaan aikamoista lonksuttelua. Parin viimeisen biisin kohdalla ääni oli saatu taiottua sävykkäämmäksi, mutta ei tuo sopinut pätkääkään esim. Kyuss-coveriin, enempi olisi pitänyt jytistä. Laulaja Starbuck osaa toki englanniksi laulamisen (syntyjään kanadalainen) ja perusjenginherättely-lauseet kuuluivat sanavarastoon. Jotenkin voimakkaampi tai persoonallisempi laulutapa olisi miellyttänyt enemmän.

                            

Fu Manchu ei yleisöä kosiskellut, pari kertaa kiitteli yleisöä, että oli saapunut paikalle. Mutta eipä sitä jengiä tarvinnut herätellä, kun bändin musiikki teki tehtävänsä. Liikehdintää oli reippaasti yleisössä. Lavalla laulaja-kitaristi hoiti heilumisen. Pro-tason musisointia, soundit kuulostivat hyviltä ja uudet biisit sopivat settiin oikein hyvin. Biisit olivat lyhyitä kolmiminuuttisia, vähän punkahtavia repäisyjä ja Rage Against a Machine rap metallin tapaan laulettuja, vaikkakin bändi luokitellaan stoner rockiksi. Sekin käsite sisältää aika monenlaista musiikkia, mutta tässä ei olla siellä aavikon puolella haahuilemassa, vaan rullataan energisesti eteenpäin kuumalla kadulla nyrkki pystyssä auton ikkunasta. No, tulihan siellä tosin lopussa melkein 20 minuuttia kestänytkin veto, Il Mostro Atomico.

                            


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 3.-4.2.2018 Radio Rockin risteily
25.02.2018 20:13

3.2.2018 Radio Rock –risteily M/S Silja Europa

Ensimmäistä kertaa osallistuin rokkiristeilyyn. Laivan kaupassa huomasi kyllä, että mitä porukkaa kyydissä on. Juomaostoksilla oli porukkaa niin paljon, että kärrytkin loppuivat kesken. Siellä oli juomamaistiaisiakin. Jallu oli varmaan monelle jo tuttu, mutta mukaan lähti monelle maistamisen jälkeen Jussi69:n chili-salmiakki-juoma.

BEAST IN BLACK oli minun mielestä aika kauhea ysäridisco-metallijyske-pläjäys. Bändi on nosteessa ja jengi tuntui tykkäävän. Laulajalla on ihan puhdas ääni, mutta en voi vain välttyä yhdistämästä bändiä ysäri-eurodanceen, josta en pidä. En halua olla aerobic-tunnilla, vaan metallikeikalla.

                                

VIIKATE sen sijaan maistui oikein hyvin. Kouvostorokissa on vaan jotakin sellaista suomalaista aitoutta ja rehellisyyttä, joka tuo esitykseen uskottavuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

                               

TIMO RAUTIAINEN JA TRIO NISKALAUKAUS oli aikoinaan mielenkiintoisen omaperäinen. Sitten jotenkin vaan iski yliannostus päälle ja niin taisi bändille itselleenkin, kun jäivät tauolle. Ei voi varsinaisesti sanoa, että olisin ollut erityisen innostunut paluusta, mutta tämä keikka toimi hyvin. Jaksoi oikein hyvin kuunnella sekä herkistyä sanoista ja puida nyrkkiä ilmassa.

                               

Yöllä ei tullut kovin hyvin tullut nukuttua, kun stage oli suoraan hytin alapuolella. Coverbändi soitti kolmeen ja sitten levyltä tuli musiikkia kuuteen asti aamulla.

4.2.2018

Ennen päivän keikkoja käytiin kuuntelemassa stand upia. Esiintyjät eivät olleet kovin hyviä. Olisi varmaan pitänyt olla jo uudessa nosteessa, jotta olisi jaksanut innostua.

SANTA CRUZ ei ollut myöskään paras mahdollinen tämän päivän fiiliksiä nostattamaan. Ei ollut krapula, mutta vähän väsynyt olo kuitenkin. Laulaja ei oikein osaa laulaa ja biisitkään eivät ole kovin kummoisia. Jonkin sortin bilerokkiahan tuo musa pitäisi olla, mutta ei noussut kannat kattoon.

                               

MUSTASCH ei onneksi petä ja esitys oli tasavarmaa osaamista. Eturivissä nautiskeltiin hyvistä biiseistä. Keikka oli kirsikka kakun päälle. Tähän oli hyvä risteily päättää, hyviin fiiliksiin.

        


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 2.2.2018 Rässiä ja dödistä Vernissa-klubi
13.02.2018 21:46

2.2.2018 INEQUITY, DESECRATED GROUNDS, JUMALATION, CEASELESS TORMENT Vernissa-Klubi, Vantaa

INEQUITY

Tätä bändiä oli ilo katsella ja kuunnella. Vedettiin hyvällä asenteella bändin jäsenten nuoruudesta huolimatta tai nimenomaan siitä syystä. Vielä ei ihan hittiainesta ollut, mutta tosiaan piti kiinnostuksen yllä koko keikan ajan. Facebookin sivujen mukaan tituleeraa musiikkiaan melodeathinkatkuista thrashmetallia Keravalta. Kaipa itseä juuri tuo jonkinlainen melodisuus ja vaihtelevuus saivat myös mieltymään, ei pelkkää tuplabasaria, tikitystä ja meuhkaa.

                                            

DESECRATED GROUNDS

Tämän poppoon tyypit näyttivät vanhemmilta kuin ekan bändin, vaikka ilmeisesti yhtä vanhoja kokoonpanoja ovatkin (2014). Tässä oli enemmän kiukkua musiikissa, mutta jotenkin jäi kuitenkin tylsäksi. Oikeastaan vain rumpalin työskentely sai huomioni, paukutti kiitettävän monipuolisesti biisinkin sisällä.

                            

JUMALATION

Hiukka ihmetytti, kun bändi aloitti rässin eikä lavalla ollut laulajaa. No, yhden biisin jälkeen huutelivat laulajaa tulemaan takahuoneesta, että on jo soitettu yksi biisi ilman häntä. Jostain syystä tosiaan laulaja myöhästyi alusta, mutta kömpi lavalle, ilman kenkiä sukkasillaan alkoholipitoinen lasillinen kädessään. Eipä siinä mitään, ihan hoiti hommansa siitä lähtien. Musa oli vähän sellaista Slayer-tyyppistä trashiä. Viihdytti ihan ok.

                            

CEASELESS TORMENT

Tämä bändi tuli nähtyä noin vuosi sitten täällä samassa paikassa, kylläkin silloin ulkolavalla. Silloin tykkäsin mutta nyt jostain syystä ei oikein jaksanut vetää mukaansa. Kyllähän pojat soittaa osaa ja laulajalla on komea kihara hevitukka. Aina ei vain pääse samalle aaltopituudelle.

                                             


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 15.12.2017 DDJ, Morbid Evils ym
29.12.2017 22:56

15.12.2017 DEMONIC DEATH JUDGE, MORBID EVILS, BESRA, ATLASES Lepakkomies, Helsinki

Ilta alkoi hienosti, kun Atlases vyörytti tunnelmametalliaan lepakkoluolaan. Hyvin kuljetti musiikki mukanaan jonnekin korkeampiin sfääreihin.

                             

Sitten olikin vähän julmempi pudotus, kun Besra ei ollutkaan niin hyvä. Suorastaan alkoi väsyttää. Harmitti oikein, kun oli ollut niin hyvä lähtö iltaan.

                              

Onneksi Morbid Evils pelasti tilanteen. Siinä on bändi, joka osaa tehdä uhkaavaa musiikkia, saatanallisempaa soundia kuin black metal. Tässä konseptissa on monta hyvää osiota, komeasti ja raskaasti jyskäävä rumpali, murisevat kitarasaundit ja sopivasti karhea laulu (jonkun efektin läpi ilmeisesti).

                            

Demonic Death Judge sai sitten kunnian lopettaa illan. DDJ ei ole ihan niin synkkää kuin Morbid Evils, vaikka raskaita soundeja onkin. Mukana on kuitenkin stoner/sludge-kitarointia eli tamppausta on mutta kitaroissa on puhtaita soundeja ja enemmän kiemuroita riffeissä. Yleisöönkin saatiin liikettä.

                                            


( Päivitetty: 29.12.2017 23:02 )

Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.



©2018 blackcat1973 - suntuubi.com