Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
27282930123

RSS

 13.11.2017 Solstafir
16.11.2017 22:40

13.11.2017 SÒLSTAFIR (ISL), GRAVE PLEASURES, HELÉN Tavastia, Helsinki

Viikko alkoi mukavasti mehevän musiikillisen tarjonnan merkeissä. Lämppärit olivat entuudestaan tuntemattomia minulle. En käynyt edes esikuuntelemassa netissä. Sinänsä näiden miesten aiempien bändien nimet olivat kyllä tuttuja, Hexvessel ja Beastmilk.

Helénissä oli kaikuja kansanmusiikista Pekko Käpin tapaan, sanat toivat mieleen myös Yrjänän tekstit ja laulajan ääni muistutti paljon Kaaoksen Ystävien laulajaa, Jukka Ruostilaa. Mielenkiintoista ja sähköinen viulu oli kiva lisä.

Grave Pleasures toi mielleyhtymiä 80-luvun goottirokista, jotakin Love Like Blood, Killing Joke, Mission –tyyppistä stadionrock-asenteella. Jonkun aikaa jaksoi kiinnostaa. Hyvinhän nuo vetävät ja laulajalla on selkeä tapa ääntää ja laulaa, mutta sitten aika äkkiä biisit alkoivat toistaa itseään.

 

Sólstafir oli odotettu vieras. Tupa oli täysi. Maagista tunnelmaa saivat luotua. Nyt oli nautinnollista kuunnellakin, toisin kuin kesällä Graspopin teltassa, jossa saundit oli mitä oli ja bändillä oli silloin teknisiä ongelmiakin. Paremmin Sólstafirin synkähköt biisit muutenkin sopivat juuri marraskuun pimeyteen. Laulaja selitti jossakin välissä keikkaa, että voi näyttää siltä, että he ovat jotenkin synkkiä, mutta oikeasti heillä on hauskaa lavalla. Pitää varmasti paikkansa. Vaikka varsinkin levyllä laulajan äänestä huokuu suru ja tuska, lavalla näytti siltä, että bändi nauttii tekemisestään. He tekevät omaa musiikkiaan ylpeydellä ja taidolla. Erityisen hienoja olivat biisien keskellä olevat tahtimuutokset, rauhallisesta lähdettiin hetkessä tahkomaan tulisesti. Sydän meinasi laukata rinnasta. Laulaja keikkui keikan loppupuolella lavan ja yleisön välissä olleen aidan päällä. Käveli sen päästä päähän ihmisten käsiin tukien eli samalla kätellen, kiittäen yleisöä. Hieno ele. Keikan jälkeen bändin jäsenet tulivat vielä baarin puolelle, jotta fanit saivat nimmarinsa, kuvansa ja hetken vaihtaa muutama sana. Minäkin sitten keräsin kaikilta nimmarit juuri merkkarimyynnistä ostamaani bändin ekan levyn kansilehdykkään. Hieno hetki oli, kun laulaja noteerasi päälläni olevan Sólstafir-kiertuepaidan vuodelta 2012. Sanoi, että se on ”very rare edition, not many printed”. Hieno paitahan se on, Suomen kiertuetta varten vain tehty.


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 12.11.2017 Marilyn Manson
16.11.2017 22:38

12.11.2017 MARILYN MANSON (US) Jäähalli, Helsinki

Ei ollut ennakkoon mitään käsitystä lämppäristä. No, olisi saanut jäädä kokematta. Joku DJ Amazonica se oli, mutta en nyt voisi antaa sille edes DJ:n arvonimeä. Tuttuja rokkibiisien pätkiä oli vaan laitettu putkeen ja vielä erittäin tökerösti. Biisi vain katkesi ja sitten jatkui jokin toinen. Ei edes mitään yritystä tehdä jotakin jatkumoa, sulavaa vaihtoa ja jotakin omaa muokkausta.

Marilyn Manson oli jäänyt jokin aika sitten lavarekvisiitan alle ja loukannut jalkansa. Nyt hän esiintyikin siis vielä jalka paketissa. Kaiken alkupuolen hän istui pyörätuolin tyyppisessä valtaistuimessa, sitten nojaili mikkiständiin ja välillä makaili sairaalalaverilla. Pari hoitajan vaatteisiin pukeutunutta avustajaa vaihtoivat hänelle vaatteet biisien välissä. Keikka alkoi vähän myöhässä, hiukka kangerrellen. Jotain säätöä oli välissäkin, joku biisi ei oikein lähtenyt käyntiin ja loppukin tapahtui vähän töksähtäen. Taisi olla vähän kankeutta keikkatauon jäljiltä (Euroopan kiertue alkoi Helsingistä). No, pienistä ongelmista huolimatta keikka oli ihan viihdyttävä. Tällä kertaa oli hitusen paremmat saunditkin kuin edellisen kerran, kun olen Mansonin Jäähallissa nähnyt. Uudet biisitkin ovat hyviä, vaikkakin paljon kevyempiä ja ei niin kiukkuisia kuin alkupään biisit. Seesteisemmäksi on äijä muuttunut, mutta ei onneksi vaikuttanut leipääntyneeltä niin kuin etukäteen pelkäsin.


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 3.11.2017 Black Magic Six, Dead Elvis
14.11.2017 23:32

3.11.2017 Halloween III: DEAD ELVIS AND HIS ONE MAN GRAVE (US), BLACK MAGIC SIX Big Band, KALEVI HELVETTI Bar Loose Helsinki

Koko viikko yhtä Halloweenia. No, tänään sitten osallistuttiin ihan naamiasasukisaankin Loosessa. Siellä oli suhteellisen paljon maskiin tms. pukeutuneita, BM6:n tyypit olivat chearleeder-asuissa. Bändien lopetettua baariin valui yhä enemmän Halloween-asuihin tälläytyneitä. Black Magic Six esiintyi tällä kertaa isommalla kokoonpanolla. Duon rinnalla soitti basisti ja kitaristi sekä lavalla olivat myös taustalaulajatytöt, joiden rooli oli aika vähäinen. Hyvin pelkistetty rumpusettikin oli saanut vähän lisäyksiä, mutta rumpali suoritti edelleenkin hommansa siinä tutuksi tulleessa huonossa työskentelyasennossa selkä kyyryssä seisten. Hyvin se kuitenkin paukuttaa menemään ja kitara surisee ja rämisee sopivasti rinnalla. Laulaja J-Tan oli tainnut nauttia höpsöruohoa tai jotakin, kun spiikeistä ei tahtonut tulla mitään, naureskeli omille jutuilleen jo ennen kuin sai mitään sanottua. Taisi rumpali Lee Siffer välillä hermostuakin touhuun, kun aloitti biisit kesken laulajan höpötyksen. Sinänsä hauskaa seurata, kun aika usein aiemmin rumpali on ollut se, joka on ollut aika nauttineena lavalla. Noteerasin, että rumpali oli saanut myös lisää lihaa luidensa ympärille, terveemmän näköinen, aiemmin on ollut kovin pelkästään luuta ja nahkaa. Hyvin lähti ilta käyntiin tällä esityksellä.

                                      

Kalevi Helvetti (Pertti Kurikka) oli seuraavana ja joitakin kauhutarinoita hän vissiinkin siellä lavalla kertoi, mutta sanat ja tarina hyppelehti ja seisahtui koko ajan niin, ettei mitään tolkkua saanut. Olihan hän hienosti pukeutunut Dracula-tyyliin ja onneksi sentään taustalla oli musiikkia, muuten olisi ollut aika tylsä ja latistava väli ennen illan viimeistä esitystä. Dead Elvis and His One Man Grave ei ollut minulle uusi ilmestys. Kerran aiemmin olen Loosessa tämän yksinäisen ratsastajan kohdannut. Kyseessä on siis yhden miehen bändi. Hän istuu rumpusetin takana, soittaa kitaraa ja laulaa hirviömaski päässä Elvis-rokkia. Välispiikit ja itse asiassa aika moni biisikin tuntui olevan aika pitkälti samoja kuin edellisellä kerralla. Nyt esitys ei viihdyttänyt ihan niin paljon kuin ekalla kerralla mutta kuuntelihan tuota. Ihan hyvä mieli jäi.

  


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 1.11.2017 Rotten Mind, Wasted
14.11.2017 23:29

1.11.2017 Pleksiviikko: ROTTEN MIND (SWE), WASTED, BRAINEATERS plays Misfits, Bar Loose Helsinki

Tämän keikan bongasin suunnilleen edellisenä päivänä. Rotten Mind kuulosti sen verran hyvältä netistä kuunneltuna, että pitihän se mennä katsastamaan. Soittojärjestys oli vissiin valittu niin, että vauhti kasvaa loppua kohden. Rotten Mind esitti sellaista vähän Buzzcocks-tyyppistä kevyttä punkrokkia. Soitto sujui hyvin, ei menty ihan siitä mistä aita on matalin, vaan koukkuja löytyi joka tyypin soitosta. Laulajalla oli myös kivan selkeä ääni ja tapa laulaa.

                             

Wasted taisi kerätä eniten yleisöä. Nyt siirryttiin joitakin askeleita räkäisempään menoon ja selkeästi rakkauslauluista kantaaottavampiin biiseihin. Kilsoja on tainnut kertyä bändillä jo aika paljon, meinasi rumpalillakin kunto loppua kesken. Kuuntelihan tuota, ehkä vielä paremmin jos olisi ollut perjantainosteessa. Braineaters esitti sitten Misfitsin biisejä. Sinänsä ajankohtaista kuulla Halloween-biisi. Täytyy kyllä sanoa, että olen kuullut parempiakin Misfits-covervetoja kuin mitä tämä bändi esitti. Ei se sitä tarkoita, että jos soitetaan yksinkertaisia ja hoilauspunkkibiisejä, olisi ok vetää vain vähän sinnepäin, korvaamalla taidot meuhkaamisella, ainakaan jos coveroidaan muiden hyviä biisejä. Misfitsillä on ollut huiput laulajat ja hienoa yhteislauluhoilantaa. Braineatersin osalta laulu ei kovin paljon hyvällä esiin tullut. Biisit olivat kyllä tunnistettavia ja jengiä bailasi mukana. Minä en jäänyt loppuun saakka.

  


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 27.10.2017 The 69 Eyes & Reckless Love
14.11.2017 23:25

27.10.2017 Monster Double: 69 EYES & RECKLESS LOVE, Tavastia Helsinki

Suomi on siitä hassu maa, että täällä vietetään Halloweenia kolmeen kertaan, kahtena viikonloppuna ennen ja jälkeen (tähän osui Pyhäinpäivä) lokakuun viimeisen päivän sekä varsinaisena Halloween-päivänä eli 31.10. Tavastialla Halloween-pippalot järjestivät Reckless Love ja The 69 Eyes. Yleisössä ei kovin montaa naamiaisasusteisiin virittäytynyttä ollut, mutta lavalla näkyi sitäkin enemmän. Erityisesti Jussi 69 Eyes oli oikein onnistuneesti meikattu ja puettu (kalman kalpeat kasvot ja luurankovaate).

Noin äkkiseltään voisi kuvitella, että Reckless Love soittaisi railakkaampaa musiikkia ja esiintyisi nuorekkaan energisesti, sähäkämmin kuin vanhemman kastin synkät goottirokkarit The 69 Eyes. No, kuinkas kävikään. Ainakin minun silmissä ja korvissa Team 69 Eyes voitti nuorempansa 6-2. Kerran festareilla näin Reckless Loven ja siellä show oli ihan iloista katsottavaa. Nyt jotenkin musiikki kuulosti jotenkin kumman laahaavalta. Ei vain saanut minua biletuulelle, vaikka kuinka paitakin lähti taas Ollin päältä. Tunnelma lässähti totaalisesti viimeistään keikan päätteeksi, kun nauhalta tuli Hermanin uusi soolosinkku. Niin kauheaa nyyhkysiirappi-iskelmää, että ihan nolotti. Keikan aikana Herman vakuutteli, että bändi ei ole hajoamassa, että ihan yhteisymmärryksessä hän on saanut oman levynsä tehdä. Taitaisi olla parempi pysytellä  musiikin puolesta ihan vaan bänditouhuissa ja unohtaa sooloilu jos tulos on tuollaista.

The 69 Eyes veti sen sijaan tosiaan oikein tyylikkäästi keikkansa. Jännästi Jyrkin esiintymisestä tuli välillä mieleen Jim Morrison ja toisaalta Andrew Eldrich sekä Billy Idol. No, ainahan ne vaikutteet ja omat idolit jotenkin heijastuvat omaan tekemiseen. Jussin työskentelyä rumpujen takana on aina ilo katsella. Välillä hän paukuttaa seistenkin, joten näkyy paremmin yleisöön. Hyvin muutkin soittajat hoitivat hommansa. Jäi sittenkin hyvä maku suuhun illasta, jonne lähdin vähän ex tempore.

 

              


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 7.10.2017 Mustasch
10.10.2017 21:52

7.10.2017 MUSTASCH, Circus, Helsinki

Nyt oli kyllä tiukka siirtymä kulttuuritapahtumasta toiseen. Myrskyluodon Maija –teatteriesitys päättyi n. 21.40 Kaupunginteatterissa, kipitin Hakaniemessä metroon ja Kampissa jäin pois muutama minuutti ennen kymmentä, jolloin Mustaschin piti aloittaa. Parkkeerasin baaritiskin jonoon ja siinä tuli kuunneltua ensimmäinen keikan kappale.

Jengiä oli kutakuinkin tupa täysi ja bändi tuntui olevan ihan hyvässä iskussa. Paitsi että uusi rumpali ei ihan sopinut kuvioon. En tiedä, oliko miksaajan vika vai soittaako nykyinen rumpali vaan kovempaa. Joka tapauksessa rummut peittivät aika pahasti kitarat, joista erityisesti olen tykännyt Mustaschin biiseissä. Rumpali soitti myös jotenkin suoraviivaisemmin paukuttaen. Väittäisin, että aiempi soitti groovaavammin. Ralf tykkäsi höpötellä pitkät pätkät englannin lisäksi ruotsiksikin ja otti jutuissaan hyvin yleisön mukaan eli bongasi yleisöstä mm. suutelevan parin ja kovaa laulavan kundin. Ihan uusia biisejäkin tuli. Valitettavasti täytyy sanoa, että itselle edelleenkin ne vanhat biisit (2007 julkaistuun levyyn saakka) ovat parhaimpia. Vanhoissa oli enemmän vaihtelua biisinkin sisällä ja mukana oli vähän stonervivahteita. Nyt paahdetaan hevimetallia suunnilleen samalla vaihteella biisi alusta loppuun ja riffit ovat tylsempiä. Kuitenkin, bändi on edelleen yksi lemppareistani ja kiva oli taas nähdä keikallakin.

Circus keikkapaikkana ei kyllä ole kovin mieluisa. Jonot baaritiskille on aina pitkät, juomat ovat kalliita, valikoima surkea (jopa lonkero oli loppu jo alkuillasta), vessassa ei ollut saippuaa eikä vessapaperia ja näkyvyys lavalle ei ole hyvä kuin muutamasta paikasta.


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 20.9.2017 Juha Tapio
10.10.2017 21:51

20.9.2017 JUHA TAPIO, Alasti-Klubi Kulttuuritalo, Helsinki

Illan konsepti kuulosti sen verran erikoiselta, että halusin mennä paikalle. Kyseessä oli siis tv-musiikkisarjan yksi nauhoitus. Jokaisessa Alasti-Klubin jaksossa esiintyy yksi artisti, jota ensin haastatellaan ja sen jälkeen on akustinen keikka. Kulttuuritalon Sali oli saatu muokattua kivan näköiseksi. Yleisö oli rinkinä esiintymislavan ympärillä ja seinustat oli verhoiltu mustilla kankailla, joissa oli tähtimäisiä valopisteitä. Tulimme viimeisten joukossa saliin, joten jouduttiin muiden taakse, mutta kuuli hyvin ja näkikin jotakin. Juha Tapio vaikutti aika rennolta haastateltavalta. Varmasti on jo useasti vastaillut samanlaisiin kysymyksiin. Ei siinä kauhean intiimejä tai erikoisia kysymyksiä esitetty. Kiva oli silti kuunnella. Juha Tapio ei esiintynyt yksin vaan koko bändinsä kanssa (basso, kitara, rummut, kiipparit). Biiseistä oli tehty vähän uudenlaisia sovituksia. Huomasi kyllä taas, kuinka mahdottoman paljon Juha Tapiolla on hittejä. Se oli oikea hittikavalkaadi. No, tuli siellä yksi Vain Elämää –coverikin. Juha Tapion koreat säihkyvin ”timantein” koristellut buutsit säväyttivät. Yrittääkö hän näyttää, ettei ole vaan mauton ja hajuton iskelmälaulaja? Ei varmasti olekaan mikään nyhverö mutta itse jäin kaipaamaan enemmän nyansseja laulamiseen. Kaikki rauhalliset ja hiljaiset kohdatkin hän lauloi kovin kovaa. Tuollainen intiimi tila olisi ollut oivallinen paikka päästä yleisön iholle lempeällä ja koskettavalla äänellä, melkein kuiskauksilla.

          


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 26.8.2017 Pekko Käppi & K:H:H:L
10.10.2017 21:46

26.8.2017 PEKKO KÄPPI & K:H:H:L, PÖLLÖT G Livelab, Helsinki

Pekko Käppi & KHHL tuli nähtyä joitakin vuosia sitten Espan lavalla Taiteiden yönä ja tykästyin kovasti. Sittemmin bändi ja Pekko on ollut nosteessa ja keikkojakin on ollut, mutta en ole ehtinyt menemään noille keikoille. Nyt pääsin samalla tutustumaan uuteen keikkapaikkaan. Tuo G Livelab on kyllä jännä paikka. Se on sellainen pienehkö baari, jossa on isot lasi-ikkunat kadulle. Esiintymisnurkkauksen edessä oli pöytiä ja tuolia. Baarista sai oikein drinksuja. Piti maistaa pari ja oikein ottaa kuva drinkkilistasta.

Ensimmäisenä esiintynyt Pöllöt oli myös kovin erikoinen ilmestys. Sanat olivat niin kornit, että ei oikein voinut tietää, oliko ne tehty ihan tosissaan vai eikö vain osattu tehdä parempia. Musiikki oli sellaista leppoisaa indiemusaa, brittipoprokkia. Aika pitkälle jaksoi minua viihdyttää eksoottisuudellaan, mutta loppua kohden vitsi vanheni. Pekko Käppi & K:H:H:L tekee taitavasti omanlaistaan kansanmusiikistakin ammentavaa musiikkia, jota on mieluisa kuunnella. Kyllä siinä jouhikon vedot ja sanoitukset saivat välillä silmäkulmankin kostumaan. Seuralaiseni kertoi nähneensä bändin Tuskan lavalla ja yleisö oli kuulemma riehaantunut säntäilemään kuin metallikeikalla. Aika eri meininki tässä tilassa, mutta hienoa, että bändin musiikki tavoittaa erilaisia yleisöjä.

                                 


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 24.8.2017 Kitkerät Neitsyet
10.10.2017 21:41

24.8.2017 KITKERÄT NEITSYET, Rymy-Eetu, Helsinki

Taiteiden Yössä ei ollut tällä kertaa mitään kovin erityistä pakollista nähtävää, mutta tämän Kitkerien Neitsyiden keikan halusin nähdä. Vain kerran aikaisemmin vastaavalla ilmaiskeikalla näin bändin ja tykästyin varsinkin kappaleiden sanoituksiin. Niissä on sellaista hyvää huumoria naisen sarkastisellakin äänensävyllä. Musiikki ja kolmen naisen yhteislaulu ovat sellaista Ultra Bra/Agit Prop –laulelmaa. Ravintola oli ihan täynnä. Vähän ehkä enempi olisi pitänyt itse olla maistissa, jotta kabaree-tyyppinen esitys olisi uponnut paremmin. Bändi soitti kyllä hyvin (vaikka oli joutunut ahtautumaan pienelle lavalle). Laulajien tasoissa oli eroa. Varsinkin yksi heistä ei päässyt ihan samalle tasolle muiden kanssa. Hän aiheutti myös itselleni ja seuralaiselleni hämmennystä ulkonäöllään. Miten voi nainen näyttää drag-queenille?

                                            


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.




 13.8.2017 Pelle Miljoona United
10.10.2017 21:39

13.8.2017 PELLE MILJOONA UNITED, Aurinkorinne, Kerava

Ei nyt ihan ollut pikniksää ja rinteessä oli penkit eli ei ollut niin rento meininki kuin olin odottanut. Paikalla oli myös lähinnä vanhempaa väkeä, joka ei niin innostunut sen kummemmin elämöimään. Sitä oltiin vissiin tultu muistelemaan nuoruutta sunnuntaipäivän ratoksi. Tulihan siellä niitä vanhoja hittibiisejä, mutta en itse oikein pidä uusista sovituksista. Tällä kertaa Pellen laulu ei sentään alkanut ärsyttämään. Mitä vanhemmaksi hän on tullut, sitä enemmän laulamiseen on tahtonut tulla sellaisia vibra-maneereja ja biiseistä laiskan kuuloisia, että kiinnostus on minulla vähentynyt. Ihan kelpo keikka, mutta parempiakin on Pelleltä aikoinaan nähty.

              


Kommentoi
1. 2. 3. 4. 5.



©2017 blackcat1973 - suntuubi.com